Virkiä Pesis
Suvin mietteitä
Keskiviikko 01.09.Ensimmäinen vuosi Lapualla
Viime syksynä minulle tuli mahdollisuus päästä pelaamaan tähän kovatasoiseen ja sekopäiseen porukkaan Lapualle. Se sopi paremmin kuin hyvin, sillä päivittäinen ajomatkakin lyheni jo vaatimattomalla 140 kilometrillä. Ennestään joukkueesta en tuntenut juuri ketään, mutta jo ensimmäisessä saunaillassa sipisimme Kaisan kanssa sitä, kuinka helppo ja mukava oli tulla juuri tähän sakkiin. Treenaamisessa oli heti selvät sävelet ja tavoitteita kohti tehtiin töitä tammikuusta lähtien.
Keväällä lumien sulaessa oli aika päästä pesisurani ensimmäiselle etelänleirille. Se leiri ei mielen syövereistä hetkessä unohdukaan! Kahden viikon mittaiseksi venynyt leiri antoi varmasti paljon niin pelillisestikin, mutta erityisesti joukkueen hengen ja paineensietokyvyn kannalta. Pitkäksi venyneellä leirillä välillä treenattiin kieli vyön alla, välillä lekoteltiin jahdilla kuin paremmatkin kansalaiset. Onneksi pahimman koti-ikävän koittaessa vanhempamme saivat järjestettyä meille lennot takaisin kotiin.
Kauden alkaessa harjoitusottelut jäivät ajanpuutteen takia lähes kokonaan väliin, mutta se ei uskoamme horjuttanut. Alkukausi tosin menikin näitä ns. harjoitusotteluja pelaten ja tulos oli valitettavan huono. Usko ei loppunut pelaajilta eikä muulta ryhmältä ja saimme rauhassa laittaa pelimme siihen kuntoon, missä se pysyi loppukesän. Näin matkamme jatkui voittoputken myötä puolivälieriin ja siitä ylöspäin. Voitettuamme Turku Pesiksen kolme kertaa saimme joukkueella mahdollisuuden pelata mitaleista. Tämä oli ensimmäinen kerta minulle ja neljälle muulle.
Turku- sarjan aikana minultakin kysyttiin lukemattomia kertoja miltä nyt tuntuu pelata pudotuspelejä. Mietinkin monesti, että pitäisikö näiden tuntua jotenkin erilaiselta? Siirtyminen neljän parhaan joukkoon ja pelaaminen Jyväskylän legendaarisia yksilöitä vastaan olikin jotain aivan muuta. Täytyy myöntää, että hieman oli ensimmäisessä pelissä itselläkin löysää housussa. Joukkueella ja omassa pienessä päässäni päätimme, että tästä ei pelkäämällä mitään tule ja rohkeaa peliä pelaamalla voimme päästä hamaan loppuun saakka. Kolmen pelin aikana Jyväskylä kuitenkin näytti suuruutensa kokeneiden pelaajien tehdessä tarvittavat ratkaisut.
Edessä on enää korkeintaan kolme peliä ja niiden jälkeen kaikilla on toiveena ja tavoitteena juhlia pronssimitalia. Se olisi uudistuneelle ja todella nuorelle joukkueelle ansaittu kauden päätös ja kuudelle pelaajalle vieläpä ensimmäinen mitali. Siihen uskotaan ja siitä kynsin ja hampain taistellaan. Itse kiitän, että olen saanut olla tällaisessa porukassa mukana oppimassa uusia temppuja ja uskon, että olen itsekin opettanut muille jotain uutta vielä viimeisillä reissuilla =). Lopuksi haluan kaiken tulevan ja menneen pakettiin, joten siitä vastuu Tiia Pöntiselle.
