Benalmadena 2008
Sunnuntai 30.3.
Matka-Saarikosken bussi odotti kuulaana sunnuntaiaamuna Lapuan Urheilutalon pihassa superin flikkoja kuin nälkäinen hai Floridan rantavedessä. Matka kohti treenejä, naurua, laulua ja kokemuksia oli valmiina alkamaan.
Vielä Seinäjoen kohdalla auton tunnelma ei eronnut perus pelireissusta. Parkanon Shellin vahva kahvi ja kinkkutoust lupasi kuitenkin enemmän. Viimeistään siinä vaiheessa kun Tiina Pöntinen kammettiin Tampereen jäähallilta kyytiin alkoi unisimmatkin aamutorkut tajuta, että me lähdemme etelään. Hazaa! huutaisi Tedy Seppälä.
Tästä bussimatka muuttui kilometri kilometriltä riehakkaammaksi ja seuraava pysähdyspaikkamme Hämeenlinnan Linnatuulessa sai vastaanottaa iloisia vanhoja ystäviään Pohjanmaalta. Täältä tulee Lapuan flikat! Enää ei edes alkumatkasta ujostuttanut korikobra-matkaseura Kyle (suomalaisittain Kalle) ollut liian vieras pieneen juttutuokioon.
Eipä aikaakaan kun bussimme jo kaarsi Helsinki-Vantaalle, jossa joukkoomme liittyivät viimeiset osasemme, Jeppe ja Jaxa. Tiimi oli koossa ja valmiina lähtöselvitykseen. Selvisimme turvatarkastuksista pelinjohtajaa myöden kelvollisesti ja lentokoneemmekin onnistui nousemaan ilmaan. Air Finlandin henkilökunta piti ystävällisesti huolta viihtyvyydestä ja listalla oli juomia ja ruokia shampanjoista kanafileisiin unohtamatta alkoholittomia vaihtoehtoja.
Kuin Kaappolan Maijan kupperi väliin tömähti koneemme Malagan lentokentälle. Siirtyminen Benalmadenaan ja hotelli (tarkistan kukkarossa olevasta lapusta) Jardines del Gamonaliin sujui vauhdikkaasti ja leirimme oli valmiina alkamaan.
Tuulen henkäys ei estänyt rusketusta, ja siksi topit pysyivät päällä koko reenin ajan. Päivän molemmat harjoitukset sujuivat hyvissä merkeissä; haimme tuntumaa kenttään ja ulkoilmaharjoitteluun pitkän hallikauden jälkeen. Ja kyllä täytyy sanoa, että oli mukavaa! Saijaa lainatakseni ”Vähä täälä on siistiä!” Täytyipä allekirjoittaneiden siinä vedellä pari koppia myös lentokoneille, kun ei verkkoa ollut vastassa.
Harjoitusten jälkeen koko porukka suuntasi hotellin altaalle, joka muuten sijaitsi heti siinä kolmosrajaleikkurin tuntumassa. Tai siis kunnon koukkauslyönnit pelikentällä olivat meidän hotellin uima-altaassa. Timon leiri huipentui jo maanantai-iltapäivään, vaikka leiri oli vasta aluillaan. Saipa Timpero mukaan myös muitakin innokkaita leiriläisiä! Pääpäivä! Altaalla Jukka kertoili meille tarinoita Vimpelin Tessu-koirasta. Väritettyjä tai ei, hauskoja ne ainakin olivat. Oli se Tessu melekoonen miestennainen… Tessusta saatamme kuulla vielä.
Illalla lähdimme BLING BLING-asusteet päällämme ruokailuun, joka käytännössä tarkoitti sitä, että Tiia pukeutui niin kuin yleensäkin. Jukalla ei tainnut olla ihan niin kotoinen olo. Söimmä oikein pitkän kaavan kautta kolmen ruokalajin menuun leirin aloituksen ja Annikan synttäreiden kunniaksi! Onnea 21-vuotias Annika! Tuntui siinä kaikilla olevan niin paljon puheita ja kilistyksen aiheita, että aavistelimme viikosta tulevan suorastaan briljantin! Ilta sujui kuitenkin rauhallisesti, olihan huomenna tiistaina reenien pääpäivä.
Senioritat ja Amigo valmiina Espanjan yöhön.
Tiistai 1.4.
Tiedossa oli siis pääpäivä harjoituksien osalta. Aamulla ensimmäisenä vuorossa oli juoksuharkat lintupuistossa. Aloitimme Ville Vilahon pitämillä korishyppely-koordinaatioilla tai miksi niitä nyt kukakin halusi nimittää, haastavia ne ainakin olivat. Sen jälkeen juoksentelimme ees ja taas, ylös ja alas. Juoksuharkkojen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille.
Raskaan harjoittelu-urakan päätteeksi oli aika rentoutua, pääsimmehän Tiian järjestämälle luokkaretkelle. Nopeiden suihkuttelujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme koko poppoo taksilla kohti satamaa. Kukaan ei tiennyt tarkemmin minne meitä oltiin viemässä. Pieniä arvailuja nousi ilmaan satamaan päästyämme. Luokkaretkemme kohteeksi muodostui lopulta Sea Life – tuo kaikenlaisia vesielukoita vilisevä iso akvaario. Salamavalot räpsyivät kun kameran muistiin tallennettiin kuvia aina merileijonista kilpikonniin. Norttikin uskaltautui kuviin haiden kanssa.
Sea Lifen ulkopuolella pidettiin vielä nopeat joukkuepalaverit keskiviikon tulevasta pelistä, ja joukkueiden nimet julkistettiin: Jukan johtama upea, fantastinen ja nuorta intoa puhkuva J&J :n enkelit sekä Timperon viuhkaa ”seurannut” Tessut, Taktiikkapalavereiden jälkeen oli aikaa kierrellä myös hetken aikaa sataman kaupoissa. Taisipa kauppojen kiertely jäädä melko vähälle vatsojen jo kurniessa rankan reenipäivän päätteeksi. Vihdoin ja viimein saimme nälän taltutetuksi. Paikka oli tuttu ja turvallinen (paitsi Kalulle muutama vuosi takaperin ) Pacinos.
Leirin kohokohtia olivat tunnelmalliset yhteisruokailut.
Tässä olemme ravintolassa Pacinosissa.
Vilahon koordinaatioradan tulokset ovat nähtävillä kauden
otteluissa. Kimmoisuutta löytyi vaativissa osioissa!
2.4. Keskiviikko (bilepäivä, pääpäivä)
Aamutreenien jälkeen pienet palaverit päivän peliä varten, jolloin voitontahtoiset joukkueet hiovat viimeiset pelitaktiikat. Päivän treenivuoro oli omistettu tulevalle pelille. J&J:n enkelit vs. Tessut! Peli oli todellakin tasaista vääntöä ensimmäisen jakson päättyessä tasalukemiin 3-3 ja toisen 5-5. Hieman kädenvääntöä joukkueet kuitenkin kävivät mm. Mahdollisesta estämistilanteesta. Haapajärveläinen tuomarikaksikko oli pyrki olemaan mahdollisimman tarkkaavaisena koko ottelun ajan. Lopulta (ehkä joukkuehengen onneksi) ottelu julistettiin päättyneeksi tasalukemiin 1-1, eikä supervuoroa päätetty pelata.
Helteisen päivän treenit oli tuolta osalta nyt treenattu ja joukko bileintoista sakkia suuntasi altaille. Aurinkoa otettiin ja rohkeimmat uskaltautuivat myös altaaseenkin. Näimme myös Emmin ja Hellun itse tehdyn tanssin. Auringonoton ja nauruntäyteisen iltapäivän vietettyämme joukkue siirtyi sisätiloihin valmistautumaan illan esityksiin ja kämppäteemoihin. Teemoihin oli jälleen panostettu nimittäin löytyi Minnihiiret, timanttitatuointeja, lakattuja kynsiä ja hiuspantoja, koruja ja hattuja, lahjakoristeitakin! Suuntasimme iki-ihanaan Corneriin viettämään iltaa ja syömään hyvin!! Ruoka oli jälleen aivan loistavaa ja seura sitäkin parempaa.
Ruokailun jälkeen siirryttiin odotettuihin esityksiin. Uusien ohjelmana oli tv-ohjelmanakin tutttu Tuntemattomat, jossa vanhat saivat yhdistellä yksilöitä ja identiteettejä. Joukkueenjohtoa ja -huoltoa tanssitettiin ja junnuohjelmana junnukaarti pyrki tanssimaan tuomariston sydämiin, josta Annika ja Sonja saivat ylennyksen junnuista vanhojen joukkoon! Ilta ei sujunut tokikaan pantomiimia unohtamatta vaan loistavia roolisuorituksia saimme pienjoukkueissa pyrkiä arvaamaan. Lopulta joukkueen kuopus Emmi selviytyi voittajaksi nopeimmin kuivat näkkärit syöneenä ja viheltäneenä ensimmäistä kertaa elämässään!! Kuten bileiltaan kuuluu monien iltaa (Sipeee..) ilahdutti myös shampajan kuohu! Kun tälläinen päivä saadaan päätökseen on joukkue jälleen monia kokemuksia ja nauruspyrskähdyksiä rikkaampi! Täten voisi tiivistää, että taisi olla kyseessä PÄÄPÄIVÄ!
Suomen aerobic-maajoukkue...eikö Virkiän Superpesis featuring Jussi!
Pääpäivä?
Torstai 3.4.
Koska vietimme ainutlaatuista vapaapäivää kääntyi suurimman osan nokka iltapäivän aikana kohti Torremolinoksen ostoskatuja. Yhteinen iltaruokailu jäi väliin, mutta hampurilaiset ja toisilla intialainen sapuska löysi tiensä pelaajien masuihin. Matkanjohtajamme Tiia Tissi Pöntinen ei Torremolinoksen kaduista enää vuosien (ja niitähän on) jälkeen välittänyt, vaan suunnitteli joukkueen yhteistä luokkaretkeä lauantaille.
Aloitimme treenauksen aamutuimaan seuraa johtajaa -jonoilla sekä pesänryöstöllä. Joku taisi pesänryöstön jälkeen oikeasti ryövätä joukkuetoverinsa reenitossut...mutta onneksi oli tummaihoinen poliisi paikalla. Aurinko oli jälleen noussut pilvettömälle taivaalle antamaan lisäväriä ruskettuneisiin ihoihimme ja vaikka kuinka muu joukkue yritti saada komisaariota varjoon lyömään, ei se onnistunut. Lajiosiossa taoimme päihimme, miten onnistuisimme suojaamaan vastustajien kotiutukset parhaiten kesän tulevissa koitoksissa. Olihan siinä jo oikeaa meininkiä!
Näimme useita huippuluokan kotiutuksia sekä ulkopelaajien taisteluja. Minni-hiiretkin pääsivät koittamaan kentällemenotaitoja, eivätkä nekään pahasti ruosteessa olleet.
Kovaa treeniä alla julman auringon.
Iltaruokailua suunnistimme tekemään tuttuun ja turvalliseen Papa Erigiin. Illan teemana oli Rock Rock, joka näkyi niin vaatetuksissa kuin hiustyyleissäkin. Iso hatunnosto pj Jukalle, joka oli todellakin löytänyt sisäisen John Travoltan itsestään (kiitos siitä myös Miinalle). Löytyi joukkueestamme muutama uusi pelaajakin, kunnes peruukkien alta paljastuikin Jeppe ja Jaxa. Ilta jatkui karaokessa, jossa rohkeimmat (laulutaitoiset tai muuten vain hullut) antoivat näytteitä lauluäänistään. Timpero ei tänä vuonna pystynyt äänensä takia esittämään meille komean karheaa lauluääntään, mutta ei se Scorpionsin vihellysosiokaan huono ollut. Mikä ilta olisikaan ollut ilman Mc Flurryä!!!! Tai toisaalta Chici Vintoa!!!! Ja osallahanne koneet käynnistyivät jälleen hyrskyttämään!!
Ready to rock?
Papa Erigissä kelpasi illastaa, samaan paikkaan
oli eksynyt myös Hyvinkään Tahko.
Aamulla lähdimme lintufobiasta kärsivien lempipuistoon. Onneksi Emmin pelko kohdistuu vain niihin vielä kauniimpiin siivekkäisiin! Reippaina ja iloisina (?!) teimme Jukan juoksureenin, joka kuitenkin epäilyistä huolimatta oli aivan kohtuullinen. Jonon kärjessä tosin oli sellaista nuoruuden energiaa (Liikalat), että meinasi siinä vanhemmat ja kokeneemmat jäädä jalkoihin! Löysimme puistosta vielä Sissin ja Timperon sukulaisiakin (Albiino-riikinkukko).
No juoksureenistä selvittiin, ja matka jatkui rannalle beach volleyta pelaamaan. Palloja pelaamiseen ainakin oli riittävästi, mutta verkko oli vähän niin ja näin. Hyvin se rikkinäinen jalkapallomaali kuitenkin kävi lentopalloverkosta! Peli oli todella tasokasta, mutta ehkä hieman hienosäätöä vielä tarvitaan ennen kevään puulaakipelejä.. Pelin lomassa Timperon salaperäinen kapteeniäänestys käynnistyi, ja kirjoittelimme suljetulla lippuäänestyksellä kukin omat nimemme lappuihin (Eikö siinä niin pitänytkin tehdä?). McDonaldsin ravitsevan lounaan jälkeen päädyimme altaille aurinkoa ottamaan, ja odottelimme malttamattomina lähtöä luokkaretkelle iltapäivällä.
Illalla menimme Puerto Marinaan ruokailemaan Italialaiseen ravintolaan. Monella näytti olevan ”pizzalauantai”. Ruokailun loppupuolella Timo paljasti käheällä äänellä tulevan kesän kapteeniston. Kapteeniksi valittiin Sipe Pollari ja hänen apunaan toimivat varakapteenien roolissa Tissi Pöntinen ja Jaksa Jakonen. Onnea kapteenistolle tehtävään. Illalla osa meistä suuntasi suoraan hotellille ja osa Nesteelle, olihan se viimeinen ilta Beniksessä. Kiva kun on kivaa!
Melkein niinkuin Lakeaharjulta?
Viimeisenä päivänä koko viikon meitä hellinyt aurinko painui välillä hennon pilviverhon taa kuin enteellisesti viestittäen, että kohta tämä kaikki on ohi. 15 tuntia keskittynyttä harjoittelua, tiivistä yhdessäoloa ja satamäärin ”hauskoja” juttuja painuivat pian muistojen joukkoon. Sieltä pääkopan syövereistä näitä muistoja on hyvä ammentaa aamuyön pimeinä tunteita tappiolliselta vieraspelimatkalta palattaessa.
Malagan lentokenttärakennuksessa tapasimme vielä todellisen herrasmiehen, lomalla hermojaan leputtaneen suomalaisturistin, jonka jonoon vahingossa eksyimme. Ja koska hienosti meitä palvelleen Matka-Saarikosken toimittamien asiakirjojen joukosta ei tiettävästi löytynyt yhtään Malagan lentokentän odotusjonojen omistusasiakirjaa, vaati uusi ystävämme poliisia paikalle. Koppalakkeja ei lopulta tarvittu, vaikka sellainen olisi saattanut löytyä yllättävän läheltä.
Kullan ruskean joukon valuessa keskiyön jo koittaessa lentokentällä odottavaan bussiin, voitiin reissun sanoa olevan ohi. Matkalla kohti Lapuaa auto täyttyi nukkuvien ihmisten tuhinasta. Ainoastaan pelinjohtokaksikko valvoi miettien kesän taktisia kuvioita ja lähettäen tekstiviestejä subilla pyörivään chattiin. Hasta luego, Benalmadena.
Eviva Espanja!
